Suklaata ja nauravia sulkapalloja.

Miksi koulun jälkeen on aina niin hirveä nälkä? Onneksi mulla oli suklaata kuitenkin mukana niin sain sitä syödä ennen liikuntatunteja.

Mulla ois aikapaljon tekemistä tänään:

Yhteiskuntaopin esseetehtävä

englannin sanakoe

ruotsin läksyt

Synttärikortin loppuuntekeminen

En tiijä onko muuta niin tärkeää, mutta tuo essee on pakko saada tänään valmiiksi, koska huomenna on viimeinen palautuspäivä.

Tänään on ollut kivaa kun ihmiset on puhunu. Olen puhunu ihmisille, liikunnassakin. On tullu parempi mieli. Ja jo heti aamusta yks tuli hymyillen vastaan ja höpötteleen. :)

Mulla jännittää tulevaisuus, tahtoisin tietää mitä siellä on. Mie tahdon kasvaa ja lähteä seikkaileen tuonne maailmaan..

Rovaniemellä lentelin tänään.

Hyvin siitä huolimatta.

Nyt mie aion alottaa taas kaiken alusta. Tilavasti. Tutustuen ihmisiin. Antaen tilaa niin en ole kenenkään tiellä, vaivana. Tuntuu aika pahalta menettää ystävä. Kaavan mukaan... Paras ystävä -> ystävä -> paras kaveri -> kaveri.... Nyt tuntuu tuolta viimeiseltä.. Niin kuin tämä nettikin vähän väliä kaatuilee, niin nyt kaatui jotain, joka on kestäny melkein neljä vuotta. Sille ei voi kai mitään. Tilaa ilmestyy ja mie yritän tulla ihmisiä lähemmäksi. En tavoitella parhainta ystävyyttä, mutta kuitenkin niin, että mulla ois hyvä olla ja niillä ihmisillä ois hyvä olla.

Huomenna mie menen rovaniemelle ja ois kiva vähäisestä ajasta huolimatta ottaa kuvia siellä kaupoissa jne. Siis sovitella juttuja ja ottaa kuvia ja laittaa tänne. Voi vain mennä sähläämiseksi. Ehkä mie sitten otan kuvia siitä mitä ostan. :) Toivottavasti ostan jotain. Tekisi mieli ostaa. Tunneshoppailla tunnesyönnin lisäksi.

Mulla on tyytyväisempi olo. Parempi olo. Se johtuu siitä, että kuitenkin loppujen lopuksi mulla on kaikki tosi hyvin.

Mie aloitan blogin pitämisen täällä bloggerilla nyt. En tiijä jaksanko päivitellä, mutta tämän tarkoituksena ois antaa mulle jotain tekemistä. Jotain miettittävää, jos ei mikään muu kiinnosta. Ajattelin että tästä voisi tulla jonkinlainen valokuvablogi. Jonne saisin kuvia turvaan, ja voisin jakaa ajatuksia muiden kanssa. Tämä blogi voisi toimia jonkinlaisena terapiana mulle myös. Saatan laittaa myös kuvia askarteluista tai muista mukavista, turhistakin jutuista.

Mie odotan tosi paljon kesää, kun alkaa kukat kasvaa ja yöt on aikaa. Tahdon kävellä keijujen kanssa metsissä ja kutitella naapureiden postilaatikoita luonnonkukista sidotuilla kukkakimpuilla. :) Niin mie olen suunnitellu.