Tänään met päästiin koulusta. Mulla on kyllä sellainen olo että olisin huomenna, tai viimeistään jo maanantaina taas matkalla tien laitaan bussia odottaan. On kai pakko ymmärtää että nyt se kesäloma alkoi oikeasti. Tämän päiväinen lumisade kyllä antoi niin sellaisen tunteen, että syksy olisi lähempänä ko kesä.
Mie leivoin suklaa-banaanimuffinsseja. Onnistuin pillaan sen taikinan, kai se jotenki juoksettu. Kävin näyttään sitä äitille ja se vain huokaisi ja laittoi minut tekemään uudesti koko satsin. :s huoh. Mutta niistä tuli ihan hyviä.
Äsken mie tein itelle uudet helmet. Oikeastaan mie purin kahdet ja otin niistä osan. Puiset ja värikkäät näistä tuli. Ihan kivat oikeastaan.
Olen kai vähän yrittäny tänään keksiä tällaista aikaa kuluttavaa tekemistä. Leiponu ja taas vähän askarrellut. Tuntuu että ois ollu ihan kiva nähdä joitain ihmisiä, mutta niitä ihmisiä ei ole kovinkaan paljon. Olis ollu kiva olla jossain, mutta on se näinkin menny kotona syöden ja saunoen ja vielä lisää syöden. Paha olo siitä kun mie vain syön koko ajan. Tuntuu vain ettei silläkään ole niin väliä enää.
---Mie vain päivystän tässä---
---Odotan kotiin saapuvaksi---
---Mulla kyllä väsyttääkin jo---
---Pakko valvoa jotta voi hyvillä mielin lähteä nukkumaan---
Vähän sellainen outo olo. Että tänäänki oisin voinu olla sen yhen kans vaikka jossain. Mutta ei kai se enää kuulu mihinkään. Ei edes toivotettu hyvää kesää. Vähän kylmää. Mie oisin odottanu joitain sanoja siltä. Mutta ei. Olkoon hiljaa ja puhukoon sitten joskus jos siltä tuntuu. Mutta ei tämä ole vain minun vika. On se vikaa siinä Umpikkaassaki. Ja tuskin sillä on edes ikävä minua. Tuntuu vain että se on varmaan kaikille puhunu paskaa minusta ja nyt kaikki inhoaa minua ja ajattelee että se on niin täydellinen.
Taidan lopettaa nyt tähän.