tiistai 25. toukokuuta 2010

Eräänä kauniina päivänä.

Rakkaus, ehkä vielä toinenkin.
Hän saapuu, vaikka yksi lähtikin.
On huomen jotain, jota aavistin
Tänään.
Herään, ehkä vielä toivunkin
Ja toivon, joskus vielä uskonkin.
Se saapuu, lohtu, jonka aavistin
Tänään.

Kun minä käännyin, olit poissa,
Vain varjosi tavoitin.
Se minut kätteli koruttomasti,
Neuvoi, että nousisin.
Kun minä käännyin, olit poissa, olit poissa.

Jalat vahvistuvat, jalat kantavat.
Vaikka illat tuhlaa, aamut antavat.
Ja minä nousen, vaikka putoan.
Nousen, vaikka putoan.

Kun minä käännyin, olit poissa,
Vain varjosi tavoitin.
Se minut kätteli koruttomasti,
Neuvoi, että nousisin.

Kun minä käännyin, olit poissa,
Vain varjoas hipaisin.
Se sinut saatteli selittämättä,
Kielsi, että seuraisin.
Kun minä käännyin, olit poissa, olit poissa.

Herään, ehkä vielä toivunkin
Ja toivon, joskus vielä uskonkin.
Se saapuu, lohtu, jonka aavistin
Tänään,
Sillä päivä, se on kaunis.


Anna puu - kaunis päivä

KuVia

Tein kaverille kortin kiitokseksi, kun se antoi mulle kukkia, jotka on nyt äitillä hoidossa kasvihuoneessa :)


Viiru tykkäs nukkua Reinojen kanssa <3

Joskus kun metsä kasvoi.



Nami. Se on piilossa tuolla jossain..


Voisinpa olla noidenkin äiti. Niinko niiden kahdenkin, jotka juoksi tänään vapauteen matikan kokeesta.




maanantai 24. toukokuuta 2010

*****

Mie tahdon olla jo aikuinen.

Perkele.

keskiviikko 19. toukokuuta 2010

Tunteet tanssii räyhäten purkkiin.



Pitäisi opetella olemaan onnellinen tästä elämästä ja kaikesta mitä siinä saa pitää. Ne ihmiset jotka kuuluu päiviin, iloisiin ja surullisiin. Mulla toisaalta nyt itkettää ja sen vuoksi kurkkuun sattuu. Tekisi mieli huuattaa musiikkia tosi kovalla ja tanssia ja kiljua ja saada takaisin jotain mitä joskus on ollut. Silloin kun oli vielä se yksi. En tiijä oisko sitten kaikki vieläkin paremmin. Toisaalta olen nyt tottunu tähän tilanteeseen ja mulla on ihan hyvä olla ilman sitäkin, mie olen tarpeeksi onnellinen noiden muiden kanssa. Ja kun mie rakastan, välitän niin paljon niistä ihmisistä. Toisista enemmän ja toisista vähemmän. Tahtoisin itkeä kaiken veden pois minusta. Pelottaa vain että kaikki katooa pois. Kaikki se kaunis.

En jaksa enää olla koulussa. Tahtoisin vain olla niitten ihmisten kans ja nauttia tästä elämästä mutta sitten tulee niitä hetkiä jolloin muistaa että on niitä velvollisuuksia. Ja sen jälkeen hetkiä jolloin huomaa ettei niitä jaksa täyttää. Tulee se tunne, tila, jossa on hiljaista ja kevyttä raskaan kanssa yhtäaikaa. Sellaista että ihmettelee vain sitä että on ylipäänsä olemassa.

Olen alkanu valokuvaamaan asioita. Enemmän kuin ennen, vähään aikaan. Mietin että kuvaisinko kevätjuhlissa, säilöisinkö ne tunteet purkkiin?

Minun silmät on märät. Pitäisi lähteä nukkumaan. Kello on kyllä vasta kymmenen. En vain jaksa enää.. tahtoisin sinne sänkyyn.. ja nukahtaa sitten lopulta jos olo kevenis.. Kanelikeksienkään syöminen ei auta. Mutta ainahan mie voin niin luulla..

-----Kyyneleet loppui-----


lauantai 15. toukokuuta 2010

Mielenpuhdistusmatkalla


"Joogaretkellä" tuli tehtyä noita sydämiä. Miksiköhän..
Mie istuin maton päällä ja kuuntelin lintuja. Siellä oli melko paljon sääskiä kiusaamassa minua, mutta kannatti lähteä kuitenkin. Tuli jonkin verran puhtaampi olo ja parempi mieli.


Paljain jaloin on kiva kävellä, varsinkin jos päättää: nyt on kesä!

Mietiskellään yhdessä.

Mulla on aika raskas olo. En tiedä mitä ajattelen. Tänään on ollut kaunis ilma ja nyt on vatsa taas täynnä. Silti tällainen surullisuus. En tiedä mikä veljellä on, enkä tiijä mikä noitten aikuistenkaan tilanne tällä hetkellä on. Tuntuu että tahtoisin mennä taas tuonne metsään. Ehkä ottaisin viltin, jotain jonka päällä istua. Laittaisin jalat ristiin ja tyhjentäisin minun mielen. Yrittäisin ainakin. Harjoittaa sitä joogaa tai sitten jotain muuta. Mistä tällainen raskaus, voimattomuus. Tuntuu myös, että enää en jaksaisi ollenkaan mennä kouluun, tahtoisin uskoa että se kesäloma olisi alkanut jo. Se aika, jolloin ei tarvitse tehdä mitään ja saa kaikki päivät hiljentyä ja pohdiskella itteään, muita ja maailmaa.

Meikitönnä metsässä, kissankarvat katselevi.

Elämänkumppanin kohtaaminen?
Vai taitaako sittenkin hieman pelottaa? :s

Nauttii niin kovasti kun aurinko lämmittää...
Kivellä sen on hyvä olla, tassuja venyttää...
Sitten pestään nenänpää..
helppo silmiä siristää..
Lopuksi katsaus tassun alle..
viimein vilaus taivahalle. :)


Metsästäjä -> syö kaikki hiiret


Hyvä se on puussa naureskella kissallekin.. :P
Valmis hyökkäämään kiusaajan kimppuun?


Ilmeet kohdallaan. :)

Hiirien koti jossain heinäpeiton alla.




Suoraan sängystä noussut otus. :)




Askarteluja ja ruokaa. :)