Hiljennytään hetkeksi.

Miten voikin nyt näin paljon väsyttää. Tosiaan Saagassa oli tänään Zumbaa ja joogaa. Siellä oltiin mie, äiti, täti ja yks vielä kans :) On jotenkin nyt niin uupunut olo. Tekisi mieli laittaa silmät kiinni ja nukahtaa. Tai sitten maata vielä rauhassa lattialla ja keventyä. Mutta täällä on liian äänekästä. Nuot kattoo jääkiekkoa eikä sen vuoksi ole kovinkaan suurta mahdollisuutta hiljentyä oman kehon kanssa.

Tänään oli yllättävä päivä. Aamulla yks ilopilleri ( : D )lähti minun kans käymään kirjastolla ja vein levyt sinne, ettei ehdi erääntyä. Sen jälkeen saatoin sen matikantunnille. Sitten kävin kaupassa ja siellä oli jäätelömaistiaisia. Ostin suklaata, liimaa ja äitille kirjan, runokirjan äitienpäivälahjaksi. Toivottavasti se tykkää.

Koulussa mulla oli tosi hyvä olo. En tiijä vaikuttiko kahvi :) No ei varmaan. Mutta mulla oli kiva olla ihmisten kans. Mie juttelin :s Tosi jännää ja ihmeellistä, mutta se oli mukavaa ja mulla oli hyvä olo koko päivän. Nauroin ja hymyilin. Sitten se yksikin jutteli mulle, se kevensi. Tuli sellainen omituinen olo. Positiivinen kuitenkin. En vain tiijä mitä se nyt oikeasti tahtoo. Mutta se, että sentään vähän puhuttiin, ei oltu hiljaa, niin sai mulle paremman olon. Mie yhdessä vaiheessa tänään mietin että mie olen onnellinen. Pitäis olla onnellinen pienistäkin asioista. En kuitenkaan tiijä että saanko sitä ikinä enää takaisin, ainakaan että voisin taas luottaa siihen. Enkä tiijä tahtooko se luottaa minuun.

Väsyttää ja tahtoisin painaa pään tyynyyn. Ei kyllä oikein edes huvita olla koneella. Jotenkin en osaa tehdä mitään. Tuntuu vähän siltä, että voisin tehdä jotain järkevämpääkin. Huomenna pitää auttaa äitiä ja isiä töissä. Varmaan leikkaan salaattia ja sekoittelen erilaisia mössöjä :)

Kuka mie olen? Tahtoisin tietää että miten kesän jälkeen osaan olla tasapainossa. Kuka kertoo sen.